Franchising tarkoittaa yritysten väliseen yhteystyöhön perustavaa liiketoimintamuotoa, jossa molemmat osapuolet, franchising-antaja ja franchising-yrittäjä, hakevat itselleen parasta tuottoa markkinassa. Franchising-sopimusta ei ole suoranaisesti määritelty Suomen tai EU:n lainsäädännössä, vaan sopimusten laadinnassa tukeudutaan usein vakioehtoihin.
Mikä siis erottaa franchising-sopimuksen tavallisesta yritysyhteistyöstä? Ensimmäinen selkeä ero perinteiseen yhteistyöhön on franchising-yrittäjän saama oikeus toisen keksimän konseptin eli liiketoimintamallin hyödyntämiseen omassa toiminnassaan, kuukausittain maksettavaa rahallista korvausta vastaan. Franchising-sopimus sisältää myös käyttöluvan toisen omistamiin immateriaalioikeuksiin ja tietotaitoon. Franchising-yrittäjyyden hyvä puoli on se, että liiketoiminnan käynnistäminen on helppoa – yrittäjän ei tarvitse keksiä kokonaan uutta liiketoimintaa, ja käytössä ovat kaikki olennaiset työkalut toiminnan aloittamiseen. Onnistunut franchising-sopimus on kaikin puolin win-win-tilanne sopimuksen osapuolille.
Toiseksi franchising-antajalla on velvollisuus tukea yrittäjän toimintaa esimerkiksi tarjoamalla franchising-yrittäjälle tarvittaessa koulutusta esimerkiksi liiketoiminnassa taikka muuta kaupallista ja teknistä tukea. Kyseinen velvoite ei yleisesti kuulu muihin yhteistyösopimuksiin.
Kolmanneksi franchising -sopimuksessa osapuolet ovat riippuvaisia toistensa teoista, työpanoksista ja resursseista, vaikka oikeudellisesti sopimuksen osapuolet ovat toisistaan riippumattomia. Onnistumisen edellytyksenä on osapuolten välinen tiivistä yhteistyö, sillä esimerkiksi ketjun yhteisen brändin ylläpito vaatii koordinointikykyä ja kommunikaatiotaitoja kaikilta osapuolilta. Huono maine yhden franchising -yrittäjän osalta vaikuttaa herkästi koko ketjun kuvaan kuluttajien silmissä ja pahimmassa tapauksessa saattaa asettaa koko toiminnan vaakalaudalle. Franchising-liiketoimintakokonaisuus on kuin orkesteritoiminta, jossa jo yhden instrumentin on epävireisyys haittaa koko orkesterin soittoa.
Franchising-sopimukseen sovelletaan samoja sopimusoikeudellisia periaatteita kuin mihin tahansa muuhunkin sopimukseen: kyseessä on osapuolten välinen oikeustoimi, jolla luodaan sopimusosapuolten välisiä sitovia velvoitteita ja oikeuksia. Sopimuksen laadinnassa pitääkin noudattaa erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta mahdollisten riitojen, sopimuksen tulkintakysymysten ja ongelmatilanteiden välttämiseksi.
Mikäli yrittäjä harkitsee franchising-sopimuksen tekoa alusta loppuun vakioehtoja hyödyntämättä, kannattaa kiinnittää huomiota vähintään seuraaviin asioihin:
- Määrittele yksityiskohtaisesti sopimuksen osapuolet, sopimuksen tausta ja tarkoitus.
- Mihin franchising kohdistuu? Toisin sanoen, mikä on liiketoimintamalli eli yrityksen ja liiketoiminnan konsepti ja logiikka ja mihin immateriaalioikeuksiin ja tietotaitoihin franchising-yrittäjä on saamassa käyttöoikeudet sopimuksen nojalla?
- Määrittele tarkasti lisenssin laji ja sallittu käyttötapa, -aika ja -alue. Muista huomioida myös mahdolliset alilisensointioikeudet.
- Muista laatia kattava käsikirja, joka liitetään sopimukseen. Käsikirja on salassa pidettävää tietoa yrityksestä ja sen sisältö sitoo franchising-yrittäjää sellaisenaan osana sopimusta.
- Lisää sopimukseen salassapitoa ja kilpailukieltoa koskevat lausekkeet.
- Sopimuksesta tulee käydä selkeästi ilmi myös maksuihin ja hinnoitteluihin liittyvät tiedot.
- Ota huomioon myös vastuunjakokysymykset.
Huomioithan, että lista ei ole missään nimessä tyhjentävä. Franchising -sopimuksen laadinnassa ”from scratch” kannattaa hyödyntää asiantuntevan juristin tai yrityskonsultin palveluja. Mikäli haluat tietää lisää franchising-sopimuksista tai sinulla on aikomusta laajentaa liiketoimintaa franchising-mallin nojalla, voit pyytää meiltä oikeudellista arviota tilanteestasi.
