Sarjatoimet käsitteenä

Verosuunnittelun ja veronkierron raja on usein vaikeasti piirrettävissä. Sanoisin, että tarkkaa rajaa on mahdotonta määritellä.

Oli suunnitelmissa sitten sukupolvenvaihdos tai muu merkittävä liiketoimi, niin usein toivottua yritysrakennetta ja lopputulosta ei voida saavuttaa vain toteuttamalla yksi yritysjärjestely. Tällöin on turvauduttava siihen, että järjestely toteutetaan useamman eri toimen yhdistelmänä, jolloin puhutaan yritysjärjestelyjen sarjatoimista.

Ja kun puhutaan yritysjärjestelyistä, niin on väistämättä puhuttava myös Verohallinnon suhtautumisesta asiaan.

Verohallinto on viime vuosina pyrkinyt edelleen kiristämään tulkintalinjaansa yritysjärjestelyjen sarjatoimien osalta. Veronkiertosäännösten soveltaminen on vaikuttanut olevan entistä aggressiivisempaa ja  useita tapauksia on käsitelty Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Verottajan kiinnostuksen kohteena ovat olleet usein tapaukset, joissa kokonaisuus on koostunut useista verotuksellisesti edullisten toimien yhdistelmistä.

Nähtävissä on ollut myös se, että Verohallinto on usein pyrkinyt osoittamaan, sitä että yhtiöiden jakautuminen on ollut vain välivaihe ja veroetujen mahdollistaja.

Verohallinnon ohjeistus ja säännöspohja

Verohallinnon Verosuunnittelua vai veron kiertämistä koskevan ohjeen mukaan:

“Verovelvollinen pyrkii minimoimaan veronsa verosuunnittelulla. Olosuhteet ja toimenpiteet valitaan sen mukaan, että lopputulos on optimaalinen sekä verojen määrän että muun kokonaisuuden kannalta. Verosuunnittelussa valitaan yleensä ne vaihtoehdot, joiden veroseuraamukset on verotuksessa ja oikeuskäytännössä yleensä hyväksytty.

Verovelvollinen saattaa tavoitella veron minimointiin tähtäävillä toimenpiteillä myös sellaisia veroetuja, jotka ovat lain tarkoitukselle vieraita. Perusteettomien veroetujen estämiseksi on VML 28 §:ään säädetty yleislauseke, jonka nojalla olosuhteet ja toimenpiteet, joille on annettu asian varsinaista luonnetta vastaamaton oikeudellinen muoto, voidaan sivuuttaa verotuksessa. ”

Asian tulkinta nojaa usein seuraaviin säännöksiin:

Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n 1 momentin mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Saman lain 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta. Pykälän 2 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja. Pykälän 3 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus. Pykälän 4 momentin mukaan, jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.

Kuten voidaan havainnoida, puhutaan VML:n säännöksessä siitä, onko järjestely tapahtunut ilmeisesti osingosta maksettavan veron välttämiseksi. Käsitykseni mukaan VML:n soveltamiskynnyksen pitäisi näin ollen asettua melkoisen korkeaksi.   Järjestelyä suunniteltaessa on kysyttävä, onko ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai pääasiallisena tarkoituksena on veron kiertäminen tai välttäminen.

Mainitusta ilmeisyyden vaatimuksesta huolimatta veronkiertosäännöksen soveltaminen on ollut lisääntymässä

Hyväksyttävä liiketaloudellinen syy

Ilmeisyyden lisäksi on otettava huomioon hyväksyttävän liiketaloudellisen syyn olemassaolo.

Koska sarjatoimien veroriskit saattavat realisoitua vasta usean vuoden kuluttua, suunniteltaessa monivaiheisia yritysjärjestelyjä on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti hyväksyttävän liiketaloudellisen perusteen olemassaoloon.

Mainitun perusteen olemassaolo on usein oikeuskäytännössä muodostunut ratkaisevaksi arvioitaessa tehdyn toimenpiteen verotuksellista asemaa. Hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste onkin vahva näyttö Verohallinnon mahdollisesti epäilemään veronkiertoa vastaan.

Tärkeää on havainnoida se, ettei liiketaloudelliseksi perusteeksi riitä pelkkä veroetujen saavuttaminen. Jos järjestelyn taustalla on vain pyrkimys veroetuihin, tulkitaan se usein veronkierroksi tai siinä katsotaan olevan kysymys veron välttämisestä.

Oikeuskäytäntö

KHO:2016:115

Tapauksessa KHO:2016:115 rakennusalan liiketoimintaa harjoittaneet yhtiöt olivat kokonaisjakautuneet elinkeinotuloverolain 52 c §:n mukaisesti. Jakautumiselle oli katsottu olleen hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet.

Jakautumisen myötä syntyneeseen sijoitusyhtiöön siirrettiin huomattava määrä jakautuneen voittovaroja. Verotuskäytännössä on usein katsottu, että sijoitusyhtiön purkaminen pian jakautumisen jälkeen on realisoinut peitellyn osingonjaon verotuksen.

Yhtiöt oli kuitenkin purettu noin kahden vuoden kuluttua jakautumisten jälkeen. Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiöistä saatavia jako-osuuksia verotettava luovutusvoittoverotusta koskevien säännösten mukaan vai soveltaen VML 28 §:n veron kiertämistä ja VML 29 §:n peiteltyä osinkoa koskevien säännöksiä.

Verohallinto oli katsonut, että purkamiset tapahtuivat osingosta menevän veron välttämiseksi.

KHO katsoi lopulta, ettei kyseessä ole peitelty osingonjako yhtiöstä osakkeenomistajille, vaan tapauksen oli sovellettava normaaleja luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Tämä perustui siihen, ettei KHO:n mukaan purkamiselle tarvitse lähtökohtaisesti esittää liiketaloudellisia syitä.

KHO myös totesi, että jakautumisen keskeisenä syynä oli ollut tarkoitus myydä yhtiöt, joten jakautumisille oli ollut verotuksessa riippumaton liiketaloudellinen syy. Jakautuminen ei näin ollen ollut vain ilmeinen välivaihe ja että järjestelyjen todellisena syynä olisi ollut jakautumisessa syntyneiden yhtiön suunniteltu purkaminen ja osingonjakoa lievempi luovutusvoiton verotus. Näin ollen veronkiertosäännöksiä ei sovellettu.

Muita ajankohtaisia peitellyn osingon soveltamiskäytäntöön liittyviä ratkaisuja ovat mm seuraavat:

KHO:2016:219  Osakkeiden hankinnan verotuksesta

KHO:2015:156 Osittaisjakautuminen ja syntyvän yhtiön muuttaminen asunto-osakeyhtiöksi

KHO:2015:155 Liiketoimintasiirto ja syntyvän yhtiön muuttaminen asunto-osakeyhtiöksi

KHO:2014:29 Kunnan verovapaan toiminnan liiketoimintasiirto: täyttyvätkö EVL 52 D §:n edellytykset

Lopuksi

Toteutettaessa monivaiheisia yritysjärjestelyjä on erityisen tärkeää huomioida järjestelyjen eri osatekijöistä nousevat veroriskit. Oikeustoimia ei voida useinkaan verotehokkaasti perua, joten toimenpiteiden ajoitus on hyvä harkita tarkkaan.

Järjestelyjen etukäteisen suunnittelun roolia ei voi koskaan korostaa liikaa. Epävarmuuden poistamiseksi on myös suositeltavaa hakea Verohallinnolta sitovaa ennakkoratkaisua.

Suunnittelulla ja eri vaihtoehtoja vertaamalla voidaankin usein saavuttaa tuntuvia hyötyjä.

Sekä sukupolvenvaihdoksessa että muussa yritysjärjestelyssä verotuksella on oma tärkeä roolinsa. Verotus ei kuitenkaan saa olla itse tarkoitus, vaan tärkeintä on saavuttaa osapuolten toivoma lopputulos.

Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat. 

Jäikö kysyttävää?

Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;

petri.anttila@winlaw.fi

+358 (0)400 169 753