Vuonna 2006 tapahtuneen osakeyhtiölain uudistuksen yhteydessä lisättiin lakiin myös säännökset sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta (SVOP). Osakeyhtiölain mukaan yhtiön pääoma jakautuu sidottuun omaan pääomaan ja vapaaseen omaan pääomaan. Sidottua pääomaa on esimerkiksi osakeyhtiön osakepääoma. SVOP-rahasto taasen kuuluu yhtiön vapaaseen omaan pääomaan. Yhtiöllä voi tämän lisäksi olla muita, esimerkiksi yhtiökokouksen päätöksellä perustettuja rahastoja.
SVOP-rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen.
Verotuksellisesti asiaa pyrittiin selkeyttämään vuoden 2014 alussa voimaan tulleilla lakimuutoksilla, jolloin verolainsäädäntöä täydennettiin SVOP-rahastoa koskevilta osiltaan. Tätä ennen verolainsäädännössä ei ollut säännöksiä yhtiön vapaaseen omaan pääomaan kuuluvan rahaston varojenjaon käsittelyssä verotuksessa, vaan verotus perustui verohallinnon ohjeistukseen ja käytänteisiin.
Varojen jakaminen SVOP-rahastosta verotetaan nykyisin pääsäännön mukaan osinkona.
Pääsäännöstä poiketen varojenjako SVOP-rahastosta voidaan kuitenkin pitää veronalaisena luovutuksena, jos laissa tarkemmin säädetyt edellytykset täyttyvät. Tuloverolain 45 § a §:n ja elinkeinoverolain 6 c §:n 1 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään poikkeuksellisesti veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos 1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta ja 2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.
Varojenjakaminen SVOP-rahastosta on pääsäännöstä poikkeavilta osiltaan vielä osin tulkinnanvarainen ja muotoutuu oikeuskäytännön lisääntyessä. Tulkinnallista varmuutta voidaan hakea Verohallinnon ennakkoratkaisulla.
Kirjoittaja Petri Anttila on WinLaw:n asianajaja, joka on aikaisemmin työskennellyt useiden vuosien ajan liikejuridiikan parissa, muun muassa asianajotoiminnassa, verohallinnossa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa. Anttilan erikoistumisalueita ovat yhtiöoikeus ja veroasiat.
Jäikö kysyttävää?
Ota tarvittaessa yhteyttä asiantuntijaan;
petri.anttila@winlaw.fi
+358 (0)400 169 753